Päivä leikkikoulussa:

Iloa ja itsevarmuutta omasta tekemisestä

Aurinko paistaa lämpimästi, ja vehreällä pihalla seisoo keltainen puutalo, jossa toimii Mäntsälän Englanninkielinen Montessorileikkikoulu. Ovella leijuu vastaan keittiöstä tuoreiden sämpylöiden tuoksu. Kodinomaisessa leikkikoulussa on kaksi 1–5-vuotiaiden lasten ryhmää sekä esikoulu.


Luokissa vallitsee keskittyneen iloinen ilmapiiri: vaimeaa puheensorinaa ja kikatusta, ohjeita suomeksi ja englanniksi. Lapset puuhailevat pienissä ryhmissä, itsekseen tai aikuisen kanssa. Mii, Manning ja Meeri askartelevat valtavaa, värikästä yksisarvista. Vuodenkiertoa kuvaava kerrospalapeli, kuutiotorni ja koottava luuranko odottavat hyllyssä.


Leikkikoulussa lapset saavat valita itseään kiinnostavia, omaan taitotasoonsa sopivia puuhia. Luokissa on tarjolla välineistöä niin tieteisiin, taiteisiin kuin arkiaskareisiinkin. Lapset voivat piirtää, maalata ja askarrella, tutustua maantietoon, anatomiaan ja aisteihin tai opetella napittamista ja viikkaamista. Matemaattiset tehtävät kehittävät loogista hahmotuskykyä, kun taas kielipuuhat avaavat ovea lukemisen ja kirjoittamisen maailmaan.


Vapautta ja yhteisöllisyyttä


Montessoripedagogiikka huomioi kasvavan lapsen herkkyyskaudet sekä persoonan kokonaisvaltaisesti. Kukin lapsi etenee taidoissa, tiedoissa ja tunnetaidoissa omaa yksilöllistä polkuaan mutta osana tiivistä yhteisöä.


"Lapsen persoonan havainnointi ja kunnioittaminen ovat montessorin kulmakiviä. Kohtaamme lapsen juuri sellaisena kuin hän on ja tuemme kasvussa. Leikkikoulun motto on: autamme lasta tekemään itse. Annamme lapselle tilaa yrittää ja opetella, mutta apua saa aina, kun sitä tarvitsee", kertoo leikkikoulun johtaja Susanna Seppälä.


Montessorileikkikoulussa omatoimisuus ja avuliaisuus kulkevat käsikkäin. Isommat sitovat pienempien essunnyörejä ja opastavat tehtävissä. Siisteyden vaaliminen on osa yhteisöllisyyttä. Montessori-puuhat tehdään pöytien ääressä tai lattialla pikkumatoilla. Kun lapsi on valmis, hän palauttaa välineet paikoilleen.


Tavanomaisia leluja ei ole esillä, mutta välihuoneen kaapista löytyy roolivaatteita, dinosauruksia ja legoja. Tänään niitä ei kuitenkaan kaivata. Meeri, Mii ja Loviisa pyytävät lupaa mennä lasitetulle patiolle. Se on temmellyspaikka, jossa voi rakentaa esteratoja, hyppiä ja pomppia kaverien kanssa.


”It’s sunny!”


Leikkikoulun arki on kaksikielinen. Valtaosa lapsista puhuu kotikielenään suomea. He oppivat puuhien lomassa englantia, kun taas muunkieliset lapset oppivat suomea.


"Please, come here. Tulkaa tänne, olkaa hyvä, piiri alkaa", montessoriohjaaja Julia

Novitskaya kutsuu. Laulun jälkeen lapset harjoittelevat laskemista, viikonpäiviä ja vuodenaikoja.


”What’s the weather like? Millainen sää on?”

Viisi kättä sinkoaa ilmaan.

”Siellä on aurinkoista”, sanoo Loviisa.

”And in English?”

”It’s sunny!” kuuluu monesta suusta yhtäaikaa.


Ruokailun jälkeen lapset kirmaavat pihalle: hippaa, kiipeilyä, keinumista, kotileikkejä ja hiekkalinnoja. Kahdelta puolipäiväiset lapset lähtevät kotiin ja muut siirtyvät lepohetken kautta uusiin puuhiin. Tervehdykset kaikuvat aurinkoisella pihalla.


”Kiitos ja näkemiin!”

”See you tomorrow!”